Vihdoin kevät. Luonto on puhkeamassa parhaimpiinsa ja metsän täyttää lintujen laulut.
Olen ehdottomasti täysin kevät ihminen, olisipa aina kevät!
Oma arkeni on muuttunut melkoisesti jo viime syksynä ja se nyt on ollut myös osasyynä blogin hiljaisuuteen, toivottavasti jokunen kuitenkin vielä jaksaa täällä käydä kurkkailemassa ja ehkä jopa kommentoimassa :). Viime alkusyksynä tosiaan aloitin työt kodin ulkopuolella, läheisessä kynttiläpajassa. Välillä on enemmän töitä ja toisinaan sitten ei oikeastaan ollenkaan. Arjen se joka tapauksessa on laittanut sekaisin, mutta eiköhän sekin tästä :).
 |
| Vaahtokarkki, uros 2013 |
 |
| Valkoinen ihme, naaras 2013 |
Hopeaseitin kanilaan on myös nyt keväällä muuttanut uusi poitsu. Nimittäin ylimmän kuvan Vaahtokarkki, valkea angora. Nyt odottelemme viime vuonna syntyneelle Valkoiselle ihmeellemme (alempi kuva) poikasia.
Valkoiset angorat ovat olleet minulle suuri haave monta vuotta. Alun alkaen kun angoroita aloin metsästämään olisin valkoisia hommannut, vaan niitä en mistään reilun vuoden etsinnöistä huolimatta löytänyt. Ulkomailta toki niitä varmasti olisi löytynyt, mutta se tuntuu edelleenkin kovin hankalalta minusta, varsinkin kun en omaa mitään kovin hyvää kielipäätä :/.
Viime kesänä ruskea Tira sitten suureksi ihmeekseni pyöräytti valkoisen poikasen joka vielä kaiken huipuksi osoittautui tytöksi. Isä hällä on madagaskar jonka nyt kuitenkin epäileen olleen "värivirheellinen" ja kantaneen valkoista... mikä siis ei minua haittaa olleenkaan, olen vain iloinen :).
Nyt siis jännätään kuinka tiineys sujuu (jos siis astuminen yleensäkään onnistui) ja että synnytys ja imetys sujuvat hyvin ja että millaisia poikasia sieltä tulee. Se kun minulle on tällä kokoonpanolla täysi mysteeri :D.
Valkoinen ihme on muutenkin ylpeyden aiheeni sen lisäksi että on valkoinen, hän kun omissa silmissäni on todella kaunis angora (kuva ei vain ole parhaita) :).
Ja tässä muutama kuva kaninkarvan keruusta:
Aloitan angoroiden karvan kerinnän aina selästä. Ensin teen jakauksen keskelle josta lähden leikkaamaan karvaa melko läheltä ihoa. Kani makailee sylissäni koko toimenpiteen ajan, ja niillä tuntuisi siinä olevan ihan mukavat oltavat. Karvaa ei missään vaiheessa nypitä, eikä muutenkaan kani joudu kokemaan kipua.
Lopputulos on jotain tällaista. Koneella saisi varmasti hienompaa jälkeä, mutta sellaisia ei minulla ole. Päältä/selästä leikkaan niin lyhyeksi kuin säät sallivat (talvella siis sitä karvaa myös jätetään) ja sieltä saadaan se parhain ja pisin karvakin (6-9cm). Vähän lyhyempää mutta ihan laadukasta villaa tulee sivuilta ja joskus jopa masusta jos ei kani ole kovasti innostunut maata kaivelemaan. Mahan yleensä kuitenkin vain kevyesti lyhennän jottei sinne kehittyisi takkuja, samoin käpälät saavat pitää karvansa pikkaisen vain niitä trimmailen.
Pussissa siis 6kk:den ikäisen Vaahtokarkin 1-laatuiset villat, vanhemmista kaneista tulee villaa pikkaisen enemmän kun ovat kooltaankin hiukan isompia.
Työvälineet myös kuvassa, eli terävät hiustenleikkuusakset ja koiran karstat.
**********************************************************************
Sitten pieni pikakelaus menneisiin valmistuneisiin käsitöihini. Tässä siis vain ne "valioyksilöt", omasta päästä kynityty tuotokset. Olen ollut todella laiska kamerahenkilö ja käsitöitäni en ole koko talvena oikein saanut kuvattua vaikka niitä melko samaan tahtiin olen tehnytkin kuin aikaisemminkin.
Keskimmäiselle Prinsessalleni valmistui heti syksyn ensi kylmyyksiin alpakkavillainen kirkkaan punainen yksinkertainen jakku puunapeilla.
Jakku on ollut koko syys-talvi-kevään kovassa käytössä ja istuu todella mukavasti päälle. Toinen tällainen täytynee tehdä ensi syksyksi :).
Talvella tuli harjoiteltua kinnasneulan käyttöä. Minua kiehtoo suunnattomasti vanhat käsityötekniikat ja niitä pyrin aina tilaisuuden tullen opettelemaan. Tässä siis kinnasneulalla valmistetut alpakkakintaat nuorimmaiselle Keijulleni. Paljon on tässä vielä opittavaa, mutta hyvin nuokin kintaat toimivat ja olivat tytön mielestä mukavat käytössä. Eivät siis olleet paksut ja kankeat mutta kuitenkin lämpimät ja tiiviit :).
Talvella valmistui myös pojalle paksu alpakka-villa-pellavaneule. Käytön määrästä voisin kuvitella että on pojalle kelvannut, tuo kohta jo 11v kun ei kauheasti jakele mielipiteitään vaatteista ;).
Lankana tässä Dropsin love you 4, uusi suosikkini. Neulekuviosta halusin perinteisen mutta simppelin ja ideoita lainailin useammasta neulelehdestä- ja kirjasta. Kuvio siis ei ole omatekemä, enemmänkin omasekoitus :).
Alkukeväällä kun ilmat olivat hetken huumaavan lämpimät totesin ettei Prinsessalla ollut kouluun laittaa mitään viilempää hattua joten pikaisena työnä syntyi tällainen verkkohattu jämälangoista. Hatussa käytössä puuvilla- ja soijalankoja.
Syksyn ja telven aikana on tullut tehtyä myös useampi pipotus, sukatus ja lapastus, muutama huivituskin taisi syntyä ja kaikkea muuta pikkaista näiden ohessa. Että ei täällä mitään laiskoteltu olla ;).
*****************************************************************
Kevättalvella meille muutti myös tällainen otus :O. Se on nopea ja vähän hölmö, liian lutuinen ja helposti kannettava, nimeltään hän on Chi :).
Ja koska Chin turkki on hyvin lyhyt ja ohkainen pitihän sitä vaatetta tehdä pikkaiselle ;). Tämä neule on tehty ihan vain seiskaveikan jämälangoista. Koiruli tosin ei vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä asuunsa :D. Kuvan laatu todella huono, kun kännynkameralla otettu.
Tämä vaaleanpunainen villaneule lähti toiselle pikkaiselle koirulille tilaustyönä.
******************************************************************
Toivotan jokaiselle ihanaa kevättä, toivottavasti se tästä vielä lämpistyisi. Kevät se on joka tapauksessa ja se on ihanaa :).
.JPG)
.JPG)
