Suklaassa

Olen aina ollut hulluna suklaaseen, ja olen aina tykännyt tehdä sitä itse sekä tuunailla kaupasta ostettuja. Raakaruokaan tutustuminen useampi vuosi sitten avasi myös aivan uusia uloottuvuuksia suklaamaailmaan. Ja tietenkin raakaruokabuumi on tuonut mukanaan kaakaopapujen helpottuneen saatavuuden, mikä on aivan mahtavaa! 

Lauantaipäivä kuluikin suklaan parissa :D

Ensin pavut saivat hivenen ruskistua (juu, ei tullut tällä kertaa raakasuklaata), jonka jälkeen kahden tunnin armoton kuorien poisto-operaatio. Peukku hellänä saatiin viimeisetkin pavut kuoristaan.

 

Kaakaopapujen kauniit luonnolliset värisävyt

Lopputuloksena kulhollinen ihanan tuoksuisia, kauniita kaakaopapuja. 

 

 Kuorinan jälkeen, pavut murskataan ja sitten alkaa lähes loputun vaivaus. Mukaan laitetaan vielä loput ainekset, kuten sokeri ja mausteet.

Suklaan teko ei ole kiireisten päivien, eikä kärsimättömien puuhaa. Tämän suklaamassan tekoon meni kymmenen tuntia ja olisi se saanut vähän kauemminkin vaivautua. Lisäksi se olisi pitänyt vielä temperoida, onneksi sen voi tehdä myöhemminkin. Itselläni yö tuli vastaan ja lykkäsin suklaamassan muotteihin suoraan.

Sunnuntai aamuna saikin sitten herkutella. Koivusokerilla makeutettua suklaata ja Nicaragualaista luomukahvia. Seuraavalla kerralla kokeilen kyllä muulla makeutuksella, tuo koivusokeri maistuu melko voimakkaasti vaikka ihan hyväähän tuokin oli, mutta ei täydelistä ;). Kauniimpia palasia olisi myös saanut temperoimalla suklaan.

****************************************************'

JyJu - 15 projektit ovat edistyneet lapasilla:

#9 Hahtuvalapaset ennen vanutusta

#9 Ja vanutuksen jälkeen

Hahtuvalapaset syntyivät lahjaksi saadusta Virolaisesta villasta ja ohje löytyy Ullasta, Huovutetut hahtuvalapaset. Hahtuvaa kului näihin 100g. Ovat malliltaan vähän leveähköt, koitan varmaan vielä tehdä toiset samanmoiset vähän kapeammiksi.

Tyttöselle on valmistumassa mohairneule, ihan yksinkertaisesti suorananeuleena, kääriytyvillä helmoilla :)

#8 mohairneuleen alku

*************************************************************

 

Pienessä metsätorpassamme elämän melske senkuin vain lisääntyy.

Tällaiset riiviöt meille ilmestyi marraskuun lopulla. Ei ne kyllä riiviöitä tullessaan olleet, mutta niinkuin emonkin ilmeestä voi päätellä, nykyään menoa riittää :D. Oikeasti hyvä vaan että leikkivät ja riehuvat, kyllä sitä ehtii "rauhallinen" kissa olla myöhemmin. 

Tässä koko kissaperhe :)

 Pehmeää mutta sopivan makoisaa viikonalkua!

Sunnuntai

Musta maa oli yön aikana saanut valkean peitteen. 

Tunnelmoin sisällä ikkunan äärellä, hörppien kahvia ja värttinällä leikkien. Puuhella lämmittää mukavasti.

Hiukan olen viikon aikana saanut (JyJu-15) näperryksiä valmiiksi:

#5 ja #6 Jyju-15

#5 & #6

Ihananille tyttösille virkkasin pikaiset, mutta aika hauskat kapeat kaulahuivit. 

Värikäs virkkautui Patons classic wool:lla (74g) ja sininen Cascade Yarn 220 wool:lla (62g).

Ohje: Stitch´n bitch virkkaajan käsikirja koukussa; Yhden kerän huivi - Denise Cozzitorto

 

JyJu-15 #7

Nuorimmaiselle neuloin suomenlampaanvillaisen liivipaidan (128g). Tämä vaatii vielä hieman koristelua ja pesua/muotoilua. Malli on omasta päästä tekaistu, simppeli ja lämmin :).

Lempeää sunnuntaita!

Näpertelyjä

Näin se uusi vuosikin on alkanut. Itse olen lupautunut mukaan tammikuun vegaanihaasteeseen. Kasvissyöjä olen ollut nyt jo reilut kymmen vuotta, vegaaniuttakin siinä välissä on tultu kokeiltua joten sinällään tässä haasteessa ei ole mitään "uutta", mutta antaa mukavaa vaihtelua vuoden alkuun :).

 En aijo tammikuussa vältellä kaikkea eläinkunnasta tulevaa. Aijon käyttää käsitöissä villaa (suosin suomalaista ja ekologista ulkomaalaista... tarkoitus muutenkin käyttää eniten niitä materiaaleja joita kaappiin on kerääntynyt, eli ostamista välttelen). Omien eläinten villoja aijon myös käyttää ja niistä tiedän 100% varmuudella että eläimet ovat saaneet hyvää kohtelua ja villat on kerätty hyvässä yhteistyössä eläimen kanssa ;). Samoin yleisesti ottaen suomessa kasvatetaan lampaita rakkaudella, ei niitä kiduteta tai anneta maata omissa p*skoissaan. Eikä sellainen käytäntö olisi villantuotanto lampurillekkaan kovinkaan kannattavaa.

Lisäksi omien mehiläisten hunajaa tulen käyttämään jatkossakin. Meillä mehiläisiä kunnioitetaan ja niitä hoidetaan rakkaudella. Mehiläisemme saavat talviruokinnan yhteydessä pitää osan omasta hunajastaan, emme ikinä ryöstä pesää täysin tyhjäksi. Itse olen erittäin kiinnostunut mehiläisistä ja pyrin hoitamaan niitä biodynaamisia oppeja noudattaen!

Millaisissa aatoksissa ja haasteissa teidän vuotenne alkoi?

 **********************************************

Ja tässä JyJu -15 töitä jälleen :).

#2 Pojan kaulahuivi valmistui juuri sopivasti pakkasten lauhduttua, eiköhän sille tarvetta ole joka tapauksessa ;).

Pojan perushuivi kutoutui Novitan Noki-langasta ja painoa sillä on 120g.

Myös itselleni valmistui #3 kaulanlämmitin paksusta villalangasta. Napit ovat vihreäksi maalatut bambunapit. Ja on ihan tuollainen suorakaiteen muotoinen helmineule liina, toisessa päädyssä kolme napinreikää ja napit sitten soviteltu sopiviin kohtiin jotta pysyy kaulalla :). Helpompaa eipä melkein voi ollakkaan ;).

Kaulakääryleen painoksi tuli 190g

Vuoden 2014 viimeisinä minuutteina tekaisin vielä pojalle huiviin sointuvan 4# pipotuksen. Tämäkin super helppo, joustinneuleinen, tasona neulottu ja ompelemalla myssyn muotoon kursittu. Toimii helppoudestaan huolimatta kuitenkin varsin mallikkaasti :). Lankana myös pipossa Novitan Noki.

Pipo sai tarvitsemansa lisäpainon muhkeasta tupsusta, jonka saa halutessaan irti. Painoa 52g.

Vuoden ensimmäiseksi työksi näytti pomppaavan virkkuutyö keskimmäiselle prinsessalle :). Perulaisesta villasta tulee #5 `yhden kerän huivi` (kirjasta: stitch`n bitch virkkaajan käsikirja koukussa).

Ihanaa ja Onnellista alkanutta vuotta teille kaikille!!!

Resepti Uudelle Vuodelle!

"On vain kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä. Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä." - Albert Einstein 

 Meillä Uutta Vuotta toivotetaan tervetulleeksi Moccapalojen voimin ;). Käytän näiden valmistamiseen aina erittäin vahvaa mokkapannulla vamistettua kahvia, mutta yhtä hyvin makua saa valmistamalla kahvi tavalliseen tapaankin kahvinkeittimellä tai kahvipannussa. Nämä maistuvat takuuvarmasti myös lapsille!

Herkulliset mutta helpot Mokkapalat, ilman munia (ja ilman maitoa)

(pellillinen)

Pohja:

200g voita sulatettuna (tai kookosöljyä) 

2dl hyvää vahvaa kahvia

100g tummaasuklaata sulatettuna

8dl jauhoja

3dl sokeria

6 rkl kaakaojauhetta

1rkl vaniljasokeria (tai vaniljajauhetta n.½rkl)

1rkl leivinjauhetta

Sekoita kosteat aineet keskenään (itse sulatan voin ja suklaan yhdessä ja sitten sekoitan tähän seokseen loput kosteat ainekset) ja kuivat aineet keskenään. Yhdistä seokset ja sekoita hyvin lusikalla/lastalla. Kaada taikina uunipellille ja anna paistua 200 asteisessa uunissa noin 15-20minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuorrute:

1½ purkillista tomusokeria

1rkl vaniljasokeria

½dl kaakaojauhetta

1½dl vahvaa hyvää kahvia

50g voita sulatettuna (tai kookosöljyä)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kosteat aineet keskenään. Kaada kuiva-aineseos siivilän läpi viilentyneen kahvi-voin päälle hyvin sekoittaen. Levitä valmis kuorrute viilentyneelle pohjalle ja koristele nomparelleilla tai suklaarouheella.

****************************************** 

JyJu -15 projekti myös etenee. Ensimmäinen työ, perussukat Novitan Nallesta ovat valmiina.

#1 Naisten sukat, paino 100g

Toisen työn sainkin samantien puikoille. Poika oli kadottanut huivinsa ja ulkona kylmä kuin pakastimessa niinpä päädyin tekemään ihan simppeliä perushuivia :).

#2 pojalle paksu perushuivi.

 ***********************************

Onnea ja Iloa Uudelle Vuodelle 2015!

Lunta tulvillaan...

Aika menee siivillä, varsinkin kun tekemistä olisi vaikka yhdelle kylälle. Sinällään se on kyllä oikein hauskaakin, pidän tekemisestä! 

Jouluakin tässä jo ollaan vietetty, hienoa että tänne saaristoonkin saatiin lunta. Monet ihmiset ovat löytäneet tiensä paahtimollemme vaikka kunnollisia kylttejä meillä ei vielä olekkaan.

Eläimet ovat myös olleet varsin innoissaan lumisesta maasta :)

Piita & Alma

Pihamme vakiasukas Oravainen (hän siis asui täällä jo ennen meitä) käy joka päivä tarkastus kierroksellaan.

 

 Käsityörintamalla on ollut hiukan hiljaisempaa kuin normaalisti. Aika ei vain tuppaa riittämään kaikkeen, mutta aina kun sopiva hetki löytyy sieppaan kutimet käteen.

Osallistuin myös Facebookissa Löysäpipoisten JyJu-15 , jospas sen myötä saisi väkräiltyä vähän enempi. Ideana siis saada 20 työtä valmiiksi Juhannusyöhön mennessä (yksi työ vähintään 50g lankaa). Itse aloitin maanläheisesti omista sukista joihin langat tulivat lahjana rakkaalta ystäväiseltäni.

 

 Ihanaa ja lumista viikonloppua teille ihanaisille!

KEVÄT

Vihdoin kevät. Luonto on puhkeamassa parhaimpiinsa ja metsän täyttää lintujen laulut.

Olen ehdottomasti täysin kevät ihminen, olisipa aina kevät!

Oma arkeni on muuttunut melkoisesti jo viime syksynä ja se nyt on ollut myös osasyynä blogin hiljaisuuteen, toivottavasti jokunen kuitenkin vielä jaksaa täällä käydä kurkkailemassa ja ehkä jopa kommentoimassa :). Viime alkusyksynä tosiaan aloitin työt kodin ulkopuolella, läheisessä kynttiläpajassa. Välillä on enemmän töitä ja toisinaan sitten ei oikeastaan ollenkaan. Arjen se joka tapauksessa on laittanut sekaisin, mutta eiköhän sekin tästä :).

Vaahtokarkki, uros 2013

Valkoinen ihme, naaras 2013

Hopeaseitin kanilaan on myös nyt keväällä muuttanut uusi poitsu. Nimittäin ylimmän kuvan Vaahtokarkki, valkea angora. Nyt odottelemme viime vuonna syntyneelle Valkoiselle ihmeellemme (alempi kuva) poikasia. 

Valkoiset angorat ovat olleet minulle suuri haave monta vuotta. Alun alkaen kun angoroita aloin metsästämään olisin valkoisia hommannut, vaan niitä en mistään reilun vuoden etsinnöistä huolimatta löytänyt. Ulkomailta toki niitä varmasti olisi löytynyt, mutta se tuntuu edelleenkin kovin hankalalta minusta, varsinkin kun en omaa mitään kovin hyvää kielipäätä :/.

Viime kesänä ruskea Tira sitten suureksi ihmeekseni pyöräytti valkoisen poikasen joka vielä kaiken huipuksi osoittautui tytöksi. Isä hällä on madagaskar jonka nyt kuitenkin epäileen olleen "värivirheellinen" ja kantaneen valkoista... mikä siis ei minua haittaa olleenkaan, olen vain iloinen :).

Nyt siis jännätään kuinka tiineys sujuu (jos siis astuminen yleensäkään onnistui) ja että synnytys ja imetys sujuvat hyvin ja että millaisia poikasia sieltä tulee. Se kun minulle on tällä kokoonpanolla täysi mysteeri :D.

Valkoinen ihme on muutenkin ylpeyden aiheeni sen lisäksi että on valkoinen, hän kun omissa silmissäni on todella kaunis angora (kuva ei vain ole parhaita) :).



Ja tässä muutama kuva kaninkarvan keruusta:

Aloitan angoroiden karvan kerinnän aina selästä. Ensin teen jakauksen keskelle josta lähden leikkaamaan karvaa melko läheltä ihoa. Kani makailee sylissäni koko toimenpiteen ajan, ja niillä tuntuisi siinä olevan ihan mukavat oltavat. Karvaa ei missään vaiheessa nypitä, eikä muutenkaan kani joudu kokemaan kipua.

Lopputulos on jotain tällaista. Koneella saisi varmasti hienompaa jälkeä, mutta sellaisia ei minulla ole. Päältä/selästä leikkaan niin lyhyeksi kuin säät sallivat (talvella siis sitä karvaa myös jätetään) ja sieltä saadaan se parhain ja pisin karvakin (6-9cm). Vähän lyhyempää mutta ihan laadukasta villaa tulee sivuilta ja joskus jopa masusta jos ei kani ole kovasti innostunut maata kaivelemaan. Mahan yleensä kuitenkin vain kevyesti lyhennän jottei sinne kehittyisi takkuja, samoin käpälät saavat pitää karvansa pikkaisen vain niitä trimmailen.

Pussissa siis 6kk:den ikäisen Vaahtokarkin 1-laatuiset villat, vanhemmista kaneista tulee villaa pikkaisen enemmän kun ovat kooltaankin hiukan isompia.
Työvälineet myös kuvassa, eli terävät hiustenleikkuusakset ja koiran karstat.

 **********************************************************************

 Sitten pieni pikakelaus menneisiin valmistuneisiin käsitöihini. Tässä siis vain ne "valioyksilöt", omasta päästä kynityty tuotokset. Olen ollut todella laiska kamerahenkilö ja käsitöitäni en ole koko talvena oikein saanut kuvattua vaikka niitä melko samaan tahtiin olen tehnytkin kuin aikaisemminkin.

Keskimmäiselle Prinsessalleni valmistui heti syksyn ensi kylmyyksiin alpakkavillainen kirkkaan punainen yksinkertainen jakku puunapeilla.

Jakku on ollut koko syys-talvi-kevään kovassa käytössä ja istuu todella mukavasti päälle. Toinen tällainen täytynee tehdä ensi syksyksi :).

Talvella tuli harjoiteltua kinnasneulan käyttöä. Minua kiehtoo suunnattomasti vanhat käsityötekniikat ja niitä pyrin aina tilaisuuden tullen opettelemaan. Tässä siis kinnasneulalla valmistetut alpakkakintaat nuorimmaiselle Keijulleni. Paljon on tässä vielä opittavaa, mutta hyvin nuokin kintaat toimivat ja olivat tytön mielestä mukavat käytössä. Eivät siis olleet paksut ja kankeat mutta kuitenkin lämpimät ja tiiviit :).

 Talvella valmistui myös pojalle paksu alpakka-villa-pellavaneule. Käytön määrästä voisin kuvitella että on pojalle kelvannut, tuo kohta jo 11v kun ei kauheasti jakele mielipiteitään vaatteista ;).

Lankana tässä Dropsin love you 4, uusi suosikkini. Neulekuviosta halusin perinteisen mutta simppelin ja ideoita lainailin useammasta neulelehdestä- ja kirjasta. Kuvio siis ei ole omatekemä, enemmänkin omasekoitus :).

Alkukeväällä kun ilmat olivat hetken huumaavan lämpimät totesin ettei Prinsessalla ollut kouluun laittaa mitään viilempää hattua joten pikaisena työnä syntyi tällainen verkkohattu jämälangoista. Hatussa käytössä puuvilla- ja soijalankoja.

Syksyn ja telven aikana on tullut tehtyä myös useampi pipotus, sukatus ja lapastus, muutama huivituskin taisi syntyä ja kaikkea muuta pikkaista näiden ohessa. Että ei täällä mitään laiskoteltu olla ;).

*****************************************************************

Kevättalvella meille muutti myös tällainen otus :O. Se on nopea ja vähän hölmö, liian lutuinen ja helposti kannettava, nimeltään hän on Chi :).

Ja koska Chin turkki on hyvin lyhyt ja ohkainen pitihän sitä vaatetta tehdä pikkaiselle ;). Tämä neule on tehty ihan vain seiskaveikan jämälangoista. Koiruli tosin ei vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä asuunsa :D. Kuvan laatu todella huono, kun kännynkameralla otettu.

Tämä vaaleanpunainen villaneule lähti toiselle pikkaiselle koirulille tilaustyönä.

******************************************************************

Toivotan jokaiselle ihanaa kevättä, toivottavasti se tästä vielä lämpistyisi. Kevät se on joka tapauksessa ja se on ihanaa :).

Logoja ja lämmikkeitä

 Ensinnäkin pieni pika mainos ;).

Hopeaseitti löytyy nyt myös Facebookista:

Kuvaa painamalla pääset facebooksivulleni

Tervetuloa tykkäämään :).

Kauppasivut myös on tekeillä. Oikeasti ne olivat jo yhdessä vaiheessa valmiit mutta sitten palveluntarjoaja teki palveluihinsa melkoisen muutoksen ja ja... noh, tämä on tällaista säheltämistä :/. Siksi siis valmiita tuotteita on vieläkin vain täällä blogissa näytillä, mutta hiljaa hyvää tulee, eikö ;).

Ja toiseksi haluan kiittää kauniista ja omaan tyyliini sopivistä logoista Tuomas Sandroosia joka ne minulle suunnitteli ja valmisti :).

Muoksis* Oli vielä pakko päivittää että varastossa on 6kpl tällaisia valmiina odottamassa käyttäjiään:

Lisää tietoa gootahtavista hedelmäpussukoista löydät tuolta Hopeaseitti tuotteita-sivulta ;).

*********************

 Tyttösille valmistui tuossa parisen viikkoa sitten kämmekkäät. Nyt niitä onkin jo päästy käyttämään ainakin aurinkoisempina päivinä :).

Pikkuisimman tyttösen kämmekkäät

Keskimmäiselle käytin liilan sävyisiä lankoja.

Kämmekkäät virkkasin villasekoitelangasta, glitteriä kukkien keskustaan sain tuubista joka kertoo olevansa pestävää kangasmaalia. Ja hyvin se kyllä pesuissa pysyykin kiinni.

Vuoden alussa sain myös inspiraation valmistaa nuorimmaiselleni villaisen viitan. Vierailemaan mennään aina mekko päällä niin tarvitseehan sitä oikealla prisessalla olla myös suojaava lämpöinen viitta.

Viitta muokkautui melkeinpä ihan suoralta kädeltä omaan muotoonsa. Se on neulottu lammastuoksuisesta suomenlampaan hahtuvasta, kiinnikkeenä koristeellinen metallinen hakanen. 

Alla oleva valkoinen puuvillamekkonen valmistui jo viime vuoden puolella Joulukuussa, kun oli akuutti tarve juhlamekolle. Sen ompelin tavallisesta lakanakankaasta mitä sattui tarpeeksi kaapista löytymään. Kaavoja mekkoon ei ole mutta kovin vaikeaa ei sen valmistaminen ole. Yläosa piirretään sopivan kokoisesta paidasta, jätetään vain takaosaan reilusti kääntövaraa sillä takana on tämän mekon napitus (hihoja ei mekossa ole) ja alaosa on iso suorakaitale mikä rypytetään/laskostetaan yläosaan sopivaksi...

Olen miettinyt mekon värjäämistä sillä valkoinen on melkoisen arka väri. Valkoinen mekko vain sattui hyvin sopimaan juhlaan johon sen valmistin. Kesäksi sen kyllä voisin värjätä vaikka sateenkaaren väreillä :D. Täytyy laittaa mietintämyssy päähän ehkä jotain tästä vielä kehittelen ;).

Lyhyt pika postaus jälleen... Kevääntuoksuista viikonlopua kaikille ihanille!

Käääk!

Nopeasti se aika vierähtää, melkein VUOSI ehti kulumaan tässä tahattomassa, ei mitenkään suunnitellussa blogitauossa :O. Kaikenlaista on vuoden aikana tapahtunut, paljon ihanaa mutta myös paljon kaikkea ikävävääkin... mutta niitä ei täällä muistella ;). 

Joten anteeksi ja kiitos blogini seuraajille ketkä jatksatte tänne vielä eksyä ja ehkä lukeakkin omituisia höpinöitäni ja kauheita kuvatuksiani katsoa ;). Monasti on ollut tarkoitus tulla päivittelemään, vaan näin kauan siinä sitten meni.

Tämä postaus tulee sisältämään menneitä juttuja, lähinnä kuvia. Kuvia oli kuitenkin kertynyt tuhottoman paljon niin en nyt niitä kaikkia tänne laittele (muuten saattaa hyytyä kone), mutta jotain kuitenkin :).

Ensinnäkin aikaisempaan postaukseeni viitaten, tällaisia niistä tipuista sitten tuli :P.

 

 Kolme komeaa kukkoa. Kaksi herraa pääsi uuteen kanalaumaan ja yksi päätyi pataan.

Hautomakone lauloi viime keväänä ahkerasti, yhteensä neljä kertaa.

Seuraavassa satsissa kuoriutui myös kolme munaa ja niistä tipuista kehkeytyi tällaisia;

Tässä ovat vielä kovin nuoria, mutta komeita kukkoja tuli myös tässä satsissa kaksi (nuo etummaiset; Roisto ja Vellihousu) ja yksi ihana kana nimeltään Iiris.

Kolmannella kerralla kuoriutuikin sitten 5 munaa ja niistä kolme oli kukkoja (päätyivät kaikki pataan) ja kaksi kaunista kanaa (jotka kinaavat tuossa edustalla) Puolukka ja Mustikka. Taka-alalla Iiris ja Roisto. 

Neljännellä kerralla haudoin Jätti-kochin munia, joista kuoriutui kahdeksan ja kerrankin kanoja tuli enemmän kuin kukkoja nimittäin viisi! Heistä ei löytynyt nyt tähän hätään yhtään kunnollista kuvaa, mutta ovat kyllä jo melkoisen mahtavia lyylejä :).

Ja toinen juttu liittyen edelliseen postaukseen on että meille syntyi kesällä kaksi pesuetta angorakaneja.

Tira-emo poikastensa FreeBeen, Louhin, Taikan, Honeyn ja Muskotin kanssa.

Herra-Kukkanen vaavina

Ruskea pikkainen on nimeltään Taika.

Näitä meille syntyi siis yhteensä 18kpl!

Kaikki löysivät kotinsa, kaksi tyttöä ruskea Taika ja musta Eben sekä madagaskarin värinen Herra-Kukkanen jäivät tänne meille asumaan.

Tänä keväänä on myös tarkoitus saada angoran poikasia. Eli jos joku on sellaisesta karvakäädystä kiinnostunut minulta voipi sellaisia kysellä ;).

Angorakania haaveillessa pitää vaan miettiä tarkkaan onko valmis keritsemään turkin noin 90 päivän välein. Kania ei myöskään saa päästää kastumaan sillä turkki huopaantuu kastuessa, eli katto pitää ehdottomasti olla pään päällä. Muuten nämä tupsukorvat ovat kyllä mahdottoman valloittavia hassuja möllysköitä :) .

Jörö, Siiri ja Ilo.

Kesällä suuri haaveeni myös toteutui omista lampaista :). Nämä leidit saapuivat kovalla äänellä Susie:n laitumilta. 

Lauma on kesästä melkoisesti muuttunut, ainut joka vieläkin meiltä löytyy on tämä hassu luppakorvainen Jörötys. Kainunharmas Siiri ei sopeutunut kolmen lampaan laumaan vaan oli hirmuisen arka/säikky ja huuteli huutelemistaan, joten hänelle etsimme toisen kodin isommasta laumasta. Ilo-karitsa sen sijaan oli varsinainen sydänkäpynen (ainakin minulle) ja se oli tarkoitus meillä pitääkkin, mutta aina ei vain asiat mene kuten pitäisi. Eräänä Joulukuun aamuyönä Ilo oli jäänyt kiinni heinäverkkoon (sellaiseen mitä lampaille myydään) päästään ja menehtynyt siihen :(.

Meille tuli siis melkoinen paniikkikiire löytää Jörölle kaveri. Ja sellaiset löytyivätkin onneksi todella nopeasti, olivat päätymässä teuraaksi (ja olivat myös melkoisen saastaisessa kunnossakin). Nykyinen lauma koostuu kahdesta suomenlampaasta (uuhi ja pikkuinen pässi) sekä Rygja-Jöröstä. Lisäksi tämän vuoden puolella laumamme on kasvanut kahdella kutulla. Kunnollisia kuvia ei nyt ollut koneella valmiiksi niin täytyy heidätkin laittaa näytille toinen kerta :).

Elämä on tämän vuoden aikana siis muuttunut melkoisesti. Päivät ovat rytmittyneet, eikä tosiaan voi sanoa että ei olisi mitään tekemistä :). Mikä on ihan kiva, kuka sitä jaksaisi vain peukaloitaan pyöritellä ;).

Ja käsityörintamalle päästäkseni tässä kuvatuksia joistakin vuoden sisällä valmistuneista töistäni. Tässä ei nyt ole yhtään kuvia mitä olen tilauksesta tehnyt tai myyntiin laittanut (ehkä niitä olisi ollut fiksumpaa näytellä, höm... mutta mulla on laiska kameramies, siis minä itse) vaan ainoastaan omia hupitöitä :P.

Mulle tuli joku kauhea huivimania ja tein tuontuosta vinon pinon hartiahuiveja osan valmiilla ohjeilla, osan rankasti soveltaen ja muutaman jopa omasta päästänikin. Nämä kuvissa esiintyvät huivit olivat sitten vain päässeet kameran eteen.

Junasukat tein pikkuiselle tyttövauvalle joka syntyi ystävien perheeseen Lokakuussa.

 Ohje: Junasukat

Nämä ohkaistakin ohkaisemmat alpakkasukat tein omalle äidilleni, malli on omasta päästä kehitelty aika yksinkertainen palmikkosukka.

Ja tässä kuvatus yhden lampaan villoista jotka syksyllä kerisin sekä taskulamppukissa.

Nämä villat odottavatkin vielä karstausta ja kehräämistä. Olen todellinen tumpelo käsikeritsimien kanssa, en vain saa villoja sileiksi (tai ainakaan niin sileiksi kuin itse haluaisin). Karstamyllystä siis haaveilen.

Tässä vyyhdillinen Siirin kauniista villasta kehrättyä lankaa. Harjoittelin Navajo-kertaamista.

Angoravillaakin olen saanut kehrättyä mutta se kuuluisa kuva uupuu ;). Angorassa ei se käsiala ole ehkä kovinkaan kaunista mutta olin kovin ylpeä jo siitä että sain muodostettua lankaa, se ei ole helppoa. 

Kesällä innostuin myös kokeilemaan aurinkovärjäämistä.

Lasipullossa on 100g vyyhti Ruskovillan silkkivillaa, punajuurenkuoria, tammenterhoja, kaarnanpaloja ja etikkaa. Tölkki oli aurinkoisella ikkunalla noin 3kk:tta ja pesun jälkeen lanka näytii tältä:

Siis todella upea violetti väri syntyi. Harmiksi vain huomasin että väri ei kestä aurinkoa vaan muuttuu melko herkästi rusehtavaksi :(. Seuraavalla kerralla pakko kokeilla alunalla.

Kesällä ja syksyllä tuli muutenkin paljon värjäiltyä niin luonnonaineilla kuin KoolAideillakin, sekä happoväreillä. Oma ehdoton suosikkini värjäykseen on nuo luonnon omat aineet mutta myös happoväreillä leikkiminen on mukavaa ja mielenkiintoista, KoolAidit sen sijaan saavat jatkossa jäädä lapsille. Niillä voi mukavasti värjätä mm. itse tehtyä muovailuvahaa ;).

Tässä eniten KoolAid sekamelskoja.

Ulkona nuotiolla kasvivärjäystä.

Syksyllä keskimmäinen Prinsessani aloitti myös koulun. Tarkoitus oli tehdä reppu ja penaali itse. Penaali tuli tehtyä mutta reppu ostettiin Maailmankaupasta.

Tämä hamonen sen sijaan meni yhdelle pikkaiselle tytölle synttärilahjaksi.

Ja lopuksi on ihan pakko mainita kuinka valtaisan satoisia kesäkurpitsat olivat viime kesänä. Mikään muu ei oikein tykännyt kasvaa kunnolla, oli liian kylmää ja märkää, kesäkurpitsat vain rehottivat ja kasvattivat hedelmiään. Näitä on nyt kova ikävä.

Sellainen pika katsaus menneeseen :).

Tällä hetkellä chilit ovat jo kasvamassa, tänä vuonna vain kahta erisorttia + yksi chilintynkä joka säilyi talven yli elossa. Pian laitan myös basilikansiemenet multiin. 

Kova halu olisi jo päästä uloskin kaivamaan maata mutta lunta on ihan kiitettävästi ja pakkastakin harmillisen paljon. Mutta ehkä se lämminkin sieltä taas tulee, toivottavasti.

Kauniita talvipäiviä kaikille!