KEVÄT

Vihdoin kevät. Luonto on puhkeamassa parhaimpiinsa ja metsän täyttää lintujen laulut.

Olen ehdottomasti täysin kevät ihminen, olisipa aina kevät!

Oma arkeni on muuttunut melkoisesti jo viime syksynä ja se nyt on ollut myös osasyynä blogin hiljaisuuteen, toivottavasti jokunen kuitenkin vielä jaksaa täällä käydä kurkkailemassa ja ehkä jopa kommentoimassa :). Viime alkusyksynä tosiaan aloitin työt kodin ulkopuolella, läheisessä kynttiläpajassa. Välillä on enemmän töitä ja toisinaan sitten ei oikeastaan ollenkaan. Arjen se joka tapauksessa on laittanut sekaisin, mutta eiköhän sekin tästä :).

Vaahtokarkki, uros 2013

Valkoinen ihme, naaras 2013

Hopeaseitin kanilaan on myös nyt keväällä muuttanut uusi poitsu. Nimittäin ylimmän kuvan Vaahtokarkki, valkea angora. Nyt odottelemme viime vuonna syntyneelle Valkoiselle ihmeellemme (alempi kuva) poikasia. 

Valkoiset angorat ovat olleet minulle suuri haave monta vuotta. Alun alkaen kun angoroita aloin metsästämään olisin valkoisia hommannut, vaan niitä en mistään reilun vuoden etsinnöistä huolimatta löytänyt. Ulkomailta toki niitä varmasti olisi löytynyt, mutta se tuntuu edelleenkin kovin hankalalta minusta, varsinkin kun en omaa mitään kovin hyvää kielipäätä :/.

Viime kesänä ruskea Tira sitten suureksi ihmeekseni pyöräytti valkoisen poikasen joka vielä kaiken huipuksi osoittautui tytöksi. Isä hällä on madagaskar jonka nyt kuitenkin epäileen olleen "värivirheellinen" ja kantaneen valkoista... mikä siis ei minua haittaa olleenkaan, olen vain iloinen :).

Nyt siis jännätään kuinka tiineys sujuu (jos siis astuminen yleensäkään onnistui) ja että synnytys ja imetys sujuvat hyvin ja että millaisia poikasia sieltä tulee. Se kun minulle on tällä kokoonpanolla täysi mysteeri :D.

Valkoinen ihme on muutenkin ylpeyden aiheeni sen lisäksi että on valkoinen, hän kun omissa silmissäni on todella kaunis angora (kuva ei vain ole parhaita) :).



Ja tässä muutama kuva kaninkarvan keruusta:

Aloitan angoroiden karvan kerinnän aina selästä. Ensin teen jakauksen keskelle josta lähden leikkaamaan karvaa melko läheltä ihoa. Kani makailee sylissäni koko toimenpiteen ajan, ja niillä tuntuisi siinä olevan ihan mukavat oltavat. Karvaa ei missään vaiheessa nypitä, eikä muutenkaan kani joudu kokemaan kipua.

Lopputulos on jotain tällaista. Koneella saisi varmasti hienompaa jälkeä, mutta sellaisia ei minulla ole. Päältä/selästä leikkaan niin lyhyeksi kuin säät sallivat (talvella siis sitä karvaa myös jätetään) ja sieltä saadaan se parhain ja pisin karvakin (6-9cm). Vähän lyhyempää mutta ihan laadukasta villaa tulee sivuilta ja joskus jopa masusta jos ei kani ole kovasti innostunut maata kaivelemaan. Mahan yleensä kuitenkin vain kevyesti lyhennän jottei sinne kehittyisi takkuja, samoin käpälät saavat pitää karvansa pikkaisen vain niitä trimmailen.

Pussissa siis 6kk:den ikäisen Vaahtokarkin 1-laatuiset villat, vanhemmista kaneista tulee villaa pikkaisen enemmän kun ovat kooltaankin hiukan isompia.
Työvälineet myös kuvassa, eli terävät hiustenleikkuusakset ja koiran karstat.

 **********************************************************************

 Sitten pieni pikakelaus menneisiin valmistuneisiin käsitöihini. Tässä siis vain ne "valioyksilöt", omasta päästä kynityty tuotokset. Olen ollut todella laiska kamerahenkilö ja käsitöitäni en ole koko talvena oikein saanut kuvattua vaikka niitä melko samaan tahtiin olen tehnytkin kuin aikaisemminkin.

Keskimmäiselle Prinsessalleni valmistui heti syksyn ensi kylmyyksiin alpakkavillainen kirkkaan punainen yksinkertainen jakku puunapeilla.

Jakku on ollut koko syys-talvi-kevään kovassa käytössä ja istuu todella mukavasti päälle. Toinen tällainen täytynee tehdä ensi syksyksi :).

Talvella tuli harjoiteltua kinnasneulan käyttöä. Minua kiehtoo suunnattomasti vanhat käsityötekniikat ja niitä pyrin aina tilaisuuden tullen opettelemaan. Tässä siis kinnasneulalla valmistetut alpakkakintaat nuorimmaiselle Keijulleni. Paljon on tässä vielä opittavaa, mutta hyvin nuokin kintaat toimivat ja olivat tytön mielestä mukavat käytössä. Eivät siis olleet paksut ja kankeat mutta kuitenkin lämpimät ja tiiviit :).

 Talvella valmistui myös pojalle paksu alpakka-villa-pellavaneule. Käytön määrästä voisin kuvitella että on pojalle kelvannut, tuo kohta jo 11v kun ei kauheasti jakele mielipiteitään vaatteista ;).

Lankana tässä Dropsin love you 4, uusi suosikkini. Neulekuviosta halusin perinteisen mutta simppelin ja ideoita lainailin useammasta neulelehdestä- ja kirjasta. Kuvio siis ei ole omatekemä, enemmänkin omasekoitus :).

Alkukeväällä kun ilmat olivat hetken huumaavan lämpimät totesin ettei Prinsessalla ollut kouluun laittaa mitään viilempää hattua joten pikaisena työnä syntyi tällainen verkkohattu jämälangoista. Hatussa käytössä puuvilla- ja soijalankoja.

Syksyn ja telven aikana on tullut tehtyä myös useampi pipotus, sukatus ja lapastus, muutama huivituskin taisi syntyä ja kaikkea muuta pikkaista näiden ohessa. Että ei täällä mitään laiskoteltu olla ;).

*****************************************************************

Kevättalvella meille muutti myös tällainen otus :O. Se on nopea ja vähän hölmö, liian lutuinen ja helposti kannettava, nimeltään hän on Chi :).

Ja koska Chin turkki on hyvin lyhyt ja ohkainen pitihän sitä vaatetta tehdä pikkaiselle ;). Tämä neule on tehty ihan vain seiskaveikan jämälangoista. Koiruli tosin ei vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä asuunsa :D. Kuvan laatu todella huono, kun kännynkameralla otettu.

Tämä vaaleanpunainen villaneule lähti toiselle pikkaiselle koirulille tilaustyönä.

******************************************************************

Toivotan jokaiselle ihanaa kevättä, toivottavasti se tästä vielä lämpistyisi. Kevät se on joka tapauksessa ja se on ihanaa :).

Käääk!

Nopeasti se aika vierähtää, melkein VUOSI ehti kulumaan tässä tahattomassa, ei mitenkään suunnitellussa blogitauossa :O. Kaikenlaista on vuoden aikana tapahtunut, paljon ihanaa mutta myös paljon kaikkea ikävävääkin... mutta niitä ei täällä muistella ;). 

Joten anteeksi ja kiitos blogini seuraajille ketkä jatksatte tänne vielä eksyä ja ehkä lukeakkin omituisia höpinöitäni ja kauheita kuvatuksiani katsoa ;). Monasti on ollut tarkoitus tulla päivittelemään, vaan näin kauan siinä sitten meni.

Tämä postaus tulee sisältämään menneitä juttuja, lähinnä kuvia. Kuvia oli kuitenkin kertynyt tuhottoman paljon niin en nyt niitä kaikkia tänne laittele (muuten saattaa hyytyä kone), mutta jotain kuitenkin :).

Ensinnäkin aikaisempaan postaukseeni viitaten, tällaisia niistä tipuista sitten tuli :P.

 

 Kolme komeaa kukkoa. Kaksi herraa pääsi uuteen kanalaumaan ja yksi päätyi pataan.

Hautomakone lauloi viime keväänä ahkerasti, yhteensä neljä kertaa.

Seuraavassa satsissa kuoriutui myös kolme munaa ja niistä tipuista kehkeytyi tällaisia;

Tässä ovat vielä kovin nuoria, mutta komeita kukkoja tuli myös tässä satsissa kaksi (nuo etummaiset; Roisto ja Vellihousu) ja yksi ihana kana nimeltään Iiris.

Kolmannella kerralla kuoriutuikin sitten 5 munaa ja niistä kolme oli kukkoja (päätyivät kaikki pataan) ja kaksi kaunista kanaa (jotka kinaavat tuossa edustalla) Puolukka ja Mustikka. Taka-alalla Iiris ja Roisto. 

Neljännellä kerralla haudoin Jätti-kochin munia, joista kuoriutui kahdeksan ja kerrankin kanoja tuli enemmän kuin kukkoja nimittäin viisi! Heistä ei löytynyt nyt tähän hätään yhtään kunnollista kuvaa, mutta ovat kyllä jo melkoisen mahtavia lyylejä :).

Ja toinen juttu liittyen edelliseen postaukseen on että meille syntyi kesällä kaksi pesuetta angorakaneja.

Tira-emo poikastensa FreeBeen, Louhin, Taikan, Honeyn ja Muskotin kanssa.

Herra-Kukkanen vaavina

Ruskea pikkainen on nimeltään Taika.

Näitä meille syntyi siis yhteensä 18kpl!

Kaikki löysivät kotinsa, kaksi tyttöä ruskea Taika ja musta Eben sekä madagaskarin värinen Herra-Kukkanen jäivät tänne meille asumaan.

Tänä keväänä on myös tarkoitus saada angoran poikasia. Eli jos joku on sellaisesta karvakäädystä kiinnostunut minulta voipi sellaisia kysellä ;).

Angorakania haaveillessa pitää vaan miettiä tarkkaan onko valmis keritsemään turkin noin 90 päivän välein. Kania ei myöskään saa päästää kastumaan sillä turkki huopaantuu kastuessa, eli katto pitää ehdottomasti olla pään päällä. Muuten nämä tupsukorvat ovat kyllä mahdottoman valloittavia hassuja möllysköitä :) .

Jörö, Siiri ja Ilo.

Kesällä suuri haaveeni myös toteutui omista lampaista :). Nämä leidit saapuivat kovalla äänellä Susie:n laitumilta. 

Lauma on kesästä melkoisesti muuttunut, ainut joka vieläkin meiltä löytyy on tämä hassu luppakorvainen Jörötys. Kainunharmas Siiri ei sopeutunut kolmen lampaan laumaan vaan oli hirmuisen arka/säikky ja huuteli huutelemistaan, joten hänelle etsimme toisen kodin isommasta laumasta. Ilo-karitsa sen sijaan oli varsinainen sydänkäpynen (ainakin minulle) ja se oli tarkoitus meillä pitääkkin, mutta aina ei vain asiat mene kuten pitäisi. Eräänä Joulukuun aamuyönä Ilo oli jäänyt kiinni heinäverkkoon (sellaiseen mitä lampaille myydään) päästään ja menehtynyt siihen :(.

Meille tuli siis melkoinen paniikkikiire löytää Jörölle kaveri. Ja sellaiset löytyivätkin onneksi todella nopeasti, olivat päätymässä teuraaksi (ja olivat myös melkoisen saastaisessa kunnossakin). Nykyinen lauma koostuu kahdesta suomenlampaasta (uuhi ja pikkuinen pässi) sekä Rygja-Jöröstä. Lisäksi tämän vuoden puolella laumamme on kasvanut kahdella kutulla. Kunnollisia kuvia ei nyt ollut koneella valmiiksi niin täytyy heidätkin laittaa näytille toinen kerta :).

Elämä on tämän vuoden aikana siis muuttunut melkoisesti. Päivät ovat rytmittyneet, eikä tosiaan voi sanoa että ei olisi mitään tekemistä :). Mikä on ihan kiva, kuka sitä jaksaisi vain peukaloitaan pyöritellä ;).

Ja käsityörintamalle päästäkseni tässä kuvatuksia joistakin vuoden sisällä valmistuneista töistäni. Tässä ei nyt ole yhtään kuvia mitä olen tilauksesta tehnyt tai myyntiin laittanut (ehkä niitä olisi ollut fiksumpaa näytellä, höm... mutta mulla on laiska kameramies, siis minä itse) vaan ainoastaan omia hupitöitä :P.

Mulle tuli joku kauhea huivimania ja tein tuontuosta vinon pinon hartiahuiveja osan valmiilla ohjeilla, osan rankasti soveltaen ja muutaman jopa omasta päästänikin. Nämä kuvissa esiintyvät huivit olivat sitten vain päässeet kameran eteen.

Junasukat tein pikkuiselle tyttövauvalle joka syntyi ystävien perheeseen Lokakuussa.

 Ohje: Junasukat

Nämä ohkaistakin ohkaisemmat alpakkasukat tein omalle äidilleni, malli on omasta päästä kehitelty aika yksinkertainen palmikkosukka.

Ja tässä kuvatus yhden lampaan villoista jotka syksyllä kerisin sekä taskulamppukissa.

Nämä villat odottavatkin vielä karstausta ja kehräämistä. Olen todellinen tumpelo käsikeritsimien kanssa, en vain saa villoja sileiksi (tai ainakaan niin sileiksi kuin itse haluaisin). Karstamyllystä siis haaveilen.

Tässä vyyhdillinen Siirin kauniista villasta kehrättyä lankaa. Harjoittelin Navajo-kertaamista.

Angoravillaakin olen saanut kehrättyä mutta se kuuluisa kuva uupuu ;). Angorassa ei se käsiala ole ehkä kovinkaan kaunista mutta olin kovin ylpeä jo siitä että sain muodostettua lankaa, se ei ole helppoa. 

Kesällä innostuin myös kokeilemaan aurinkovärjäämistä.

Lasipullossa on 100g vyyhti Ruskovillan silkkivillaa, punajuurenkuoria, tammenterhoja, kaarnanpaloja ja etikkaa. Tölkki oli aurinkoisella ikkunalla noin 3kk:tta ja pesun jälkeen lanka näytii tältä:

Siis todella upea violetti väri syntyi. Harmiksi vain huomasin että väri ei kestä aurinkoa vaan muuttuu melko herkästi rusehtavaksi :(. Seuraavalla kerralla pakko kokeilla alunalla.

Kesällä ja syksyllä tuli muutenkin paljon värjäiltyä niin luonnonaineilla kuin KoolAideillakin, sekä happoväreillä. Oma ehdoton suosikkini värjäykseen on nuo luonnon omat aineet mutta myös happoväreillä leikkiminen on mukavaa ja mielenkiintoista, KoolAidit sen sijaan saavat jatkossa jäädä lapsille. Niillä voi mukavasti värjätä mm. itse tehtyä muovailuvahaa ;).

Tässä eniten KoolAid sekamelskoja.

Ulkona nuotiolla kasvivärjäystä.

Syksyllä keskimmäinen Prinsessani aloitti myös koulun. Tarkoitus oli tehdä reppu ja penaali itse. Penaali tuli tehtyä mutta reppu ostettiin Maailmankaupasta.

Tämä hamonen sen sijaan meni yhdelle pikkaiselle tytölle synttärilahjaksi.

Ja lopuksi on ihan pakko mainita kuinka valtaisan satoisia kesäkurpitsat olivat viime kesänä. Mikään muu ei oikein tykännyt kasvaa kunnolla, oli liian kylmää ja märkää, kesäkurpitsat vain rehottivat ja kasvattivat hedelmiään. Näitä on nyt kova ikävä.

Sellainen pika katsaus menneeseen :).

Tällä hetkellä chilit ovat jo kasvamassa, tänä vuonna vain kahta erisorttia + yksi chilintynkä joka säilyi talven yli elossa. Pian laitan myös basilikansiemenet multiin. 

Kova halu olisi jo päästä uloskin kaivamaan maata mutta lunta on ihan kiitettävästi ja pakkastakin harmillisen paljon. Mutta ehkä se lämminkin sieltä taas tulee, toivottavasti.

Kauniita talvipäiviä kaikille!

Lisää

 Edellisen postauksen vihreäksi ja sinisiksi muuntautuneet villatopsit muokkautuivat tällaiseksi langaksi. Koska sinistä oli enemmän tein langasta 3säikeisen.

Löysin yhdestä muuttolaatikosta tummanruskeaa huovutusvillaa ja pakkohan sitäkin oli kokeilla kehrätä ;). Kokeilin vielä vähän värjäillä valmistunutta lankaa ja tuollainen tummanpuhuva punainen siitä sitten tuli. Vieressä oleva oranssi kerä on ensimmäisiä kehräilyjäni (kainuunharmaan villaa). Sen värjäsin tuon toisen vyyhdin jälkivärillä johon sitten kyllä vielä lisäsin keltaista happoväriä joukkoon. Itse pidän tällä hetkellä valtaisasti tuollaisesta syksyisen oranssista sävystä :).

Eräänä mystisenä päivänä oli postilooraamme tipahtanut paketillinen lampaanvillaa...

... Se oli niin pehmeää ja kaunista ja houkuttelevaa että ahmisin villapilven kerrasta. Siitä syntyi iso kelallinen lankaa...

...Kehräillessäni heräsi ajatus mitä tästä ihanuudesta voisi syntyä, siksipä vähän mittailin ja jaoin...

Isoimman osan jätin ihan omaksi itsekseen, keskimmäisen upotin sipulinkuoriliemeen ja pienimmän kylvin happovärissä. Yhteensä lankaa tuli 214,4m.

Seuraavalla kerralla seurannee jatkoa ;).

KIITOS Susille ihanasta kainuunharmaan villapilvestä :D.

*******************************

Keskimmäinen aloitti tuossa hetki sitten eskarin. Eskarissa käytetään sisätossuja joten koska meillä ei sellaisia ollut ennestään kolusin Ravelryn läpi ja ihastuin tähän ohjeeseen.

Lankana Novitan Tennesee kolminkertaisena ja pohjissa nahkapalat liukuesteenä.

**************************************************

Tässä jälleen papuja ;). Ehdoton suosikkini on tänäkin vuonna tuo kaunis violetti "purple teepee". Kukat ovat kauniin violetit, samoin pavut. Keittäessä pavut tulevat tummanvihreiksi ja niin maukkaiksi ;). 

Kuvasta löytyy myös todella surkea härkäpapusatomme sekä "Maxi" vahapapuja joita on tullut kesän aikana ihan kivasti.

Kasvatan joka kevät kesäkurpitsoja, joka kevät olen myös laittanut "Patisson" nimistä kesäkurpitsaa kasvamaan. Joka vuosi olen saanut poimia useita kesäkurpitsoja, vaan nuo Patissonit eivät ole suostuneet tekämään satoa. Kuulostaa ehkä hölmön hommalta kasvattaa joka vuosi aina sitä mikä ei ole muinakaan vuosina onnistunut, mutta kun halusin nähdä millaisia ne ufonmalliset kesäkurpitsat ovat ja olisihan ne paljon hauskempia lastenkin silmissä ;).

Ilokseni huomasin että nyt niitä olisi tulossa, ainakin neljä kappaletta :D. Jee!

Muistatteko viime vuoden? Kun kerroin uudesta chilituttavuudesta Bolivian rainbowsta, jonka chilit ovat veikeitä, ensin violetteja ja siitä sitten muuttuvat vaiheittain punaisiksi palluroiksi. Otin tästä chilistä talteen siemenet ja ne sitten iskin multaan viime tammikuussa. Ei vain tullut vuosi sitten mieleen kun pölyttelin chilien kukkasia että ehkäpä olen näitä siemeniä tallettamassakin... Kun kävin huiskan kanssa kirjaimellisesti kukkasesta kukkaan, ja taisin siinä samassa sekoittaa Bolivian Rainbown ja Cayannen ja Hebaneron ja ehäpä vielä paprikaanki. Niin että kun tänä kesänä ihemettelin Chilini uutta kukkaväritystä, valkoinen keskeltä violetti reunoilta oli ihmetys vielä suurempi kun seurasin chilien kasvua. Ne olivat alussa oikean näköisiä, violetteja palloja mutta aika pian venähtivät pidemmiksi ja muuttuuivat violetista suoraan vihreiksi ja sitten punaisiksi. Ei se mitään kuiteskaan kun maku on hyvä ja melkoisen tulinenkin ;). Kehitin siis ajattelematta Hopeaseitti Rainbown ;).

Hirvikäspäsettömiä metsäretkiä!

Kehräilyä

Meillä kehräilee nykyään myös tällainen pikkuinen suokissa, Xena.

Omatkin kehräilyt alkavat pikkuhiljaa näyttämään oikealta langalta :D. Valkoinen kerä kehräytyi suomenlampaan villasta ja violetti lanka muokkautui torilta ostetusta huovutusvillasta.

 Intouduin kokeilemaan Ashfordin happovärejä. Aika hauskaa touhua tämäkin ja melko yllättäviä loppuvärejä. Siniset osuudet yrittivät olla liiloja ja keltainen oranssia, vihreä oli keltaisempaa olevinaan. Lopputulos on  kuitenkin ihan ok, kyllä näistä jotain tehdä voi :). Lanka on Riihivillalta ostettua luonnonvalkoista villalankaa, vihreäksi muuttunut villatopsi oli valkoista suomenlammasta ja sininen kainuunharmasta.

Lisää harjoittelua on siis luvassa ;).

Jämäväriliemiä oli ihan mukavasti, joten yhdistin ne ja laitoin tuon ylempänä esittelemäni valkoisen kehräykseni sinne kylpemään. Lopputuloksena syntyi aika kivan väristä ruskeaa, kuva hieman vääristää kun on luonnossa vähän vielä lämpöisempi väritys :).

Syksy tulee, ilmat viilenee ja hiukan paksummille myssyköille on tarvetta. Tämä lippamyssä valmistautui turkoosista soijalangasta (jonka valmistajaa en enää muista) ja limen sävyisestä Novitan Tenneseestä (puuvillasta).

Puutarhan aarteita, nami papuja :P

Tännekkin kaaokseen toi yrttipuskat ihmeellisesti kodikkuutta. Tässä lehtipersiljoita.

Hih, pakko tähänkin postaukseen laittaa kuva pupusista. Turkit kasvavat kohisten, niinkuin kyllä puput itsekkin :O.

Lopuksi pieni tirkistys kuva melkein valmiiseen lastenhuoneeseen. Lattia on vielä hieman herkässä tilassa siksi pahvit kaappien jaloissa ja seinäkukkaset odottavat omaa väriään, muuten sisustusta vaille valmis :)... Ollappa näin muissakin huoneissa, toivottavasti edes ennen pakkasia.

Puolukkaisia päiviä!!!